Voi Gili. Yliarvostettu Gili Trawangan. Täällä oltiin 22.9-24.9.15. Ensinnäkin sinne pääseminen oli, sanotaanko tuskallisen, vaikeaa ja hidasta. Saaret Trawangan, Meno ja Air ovat ihan vierekkäin lähellä Lombokia. Trawangan on näistä suurin, mutta senkin ympärysmitta taisi olla reilu kilometrin.
Matka Balilta kestää 1-2 tuntia Trawanganille, ja sieltä on mahdollista liikkua muille saarille. Mutta matkustamiseen menee vielä enemmän aikaa, koska esim. Kutalta tai Ubudista taksimatka satamaan kestää aivan liian kauan. Me lähdettiin matkaan Ubudista puolenpäivän aikaan, ja melkein koko päivä meni matkustamiseen ennen kuin oltiin perillä Trawanganilla.
Saari on siitäkin erikoinen, ettei siellä ole poliiseja ollenkaan. Saarella hoidetaan asioita sen asukkaiden kesken. Tästä syystä saarella onkin paljon huumeita, joita käytetään ja myydään aika avoimesti. Saarella ei myöskään ole moottoriajoneuvoja, mutta pyöriä senkin edestä. Itse tykkäsin hevoskuljetuksesta pikku kärryillä ;) Saari on hyvä paikka bilettämiselle, ja sukellus/snorklaus -mahdollisuudet ovat myös hyvät, koska saarten ympärillä on merikilpikonnia!
Hinnat saarella eivät olleet mitenkään erityisen kalliita, ja ravintoloita, baareja ja yökerhoja oli pilvin pimein.
Aand then the other side of the island. Järkytyin hieman, kun ekana iltana lähdettiin rannalle katselemaan auringonlaskua, ja päätettiin oikaista saaren poikki toiselle puolelle pyörillä, jotka saatiin käyttöömme hotellimme kautta. Nämä kuvat ovat suoraan meidän hotellin "mökkien" takaa. Vain korkea aita kukkaköynnöksineen erottaa tämän näyn ja kauniin piha-alueen hotellillamme. Petyin pahemman kerran. Tämäkö nyt on se kauheasti hehkutettu "paratiisisaari"? Roskia joka puolella. Saari ei muutenkaan ollut mikään erityisen siisti, joten siitä pitkä miinus.
