basilikaa
Lähettiin päivällä sen äitin toisen kaverin, Pirjon ja sen miehen Hübin, kans vaeltamaan. Paikan nimi oli Tanzboden ja huipulla oltiin 1443 metrissä! Ja parasta oli, et siellä oli lunta!
Hübi päästeli meneen edellä ja mä perässä, sit vähän matkan päässä tuli Pirjo ja äiti. Noin tunti meni, ku kiivettiin ylös. Tosi jyrkkä nousu oli, ja ihme jos ei oo jalat kipeenä tän reissun jälkeen. Ja vaikka se oli raskasta, niin nautin kyllä joka sekunnista, se oli niin kivaa! Huipulla istahdetiin ravintolan terassille auringonpaisteeseen juomaan ja syömään juustoa, kinkkuja, perunasalaattia ja leipää.
Minä, Pirjo, Hübi
Paras sijoitus pitkään aikaan oli kyllä ehdottomasti noi mun vaelluskengät mitkä ostin Ilmajoen Kesportista! Raichle-merkkiset ja sveitsiläistä tekoa. Ihan loistavat. En ois kyllä pärjänny ilman. Äitin kengät oli jo puolessa välissä reissua ihan märät, ja varsinkin alas päin tullessa oli tosi paljon märkiä kohtia ja itekin astuin pari kertaa joihinki lätäköihin, niin ei vaan kastunu sukat!
Täälä kyllä tajuaa mitä ne "henkeä salpaavat" maisemat on. Ihan oikeesti tuntuu, et henki salpautuu, ku katsoo noita maisemia!! Mä voisin vaikka jäädä tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti