The last day

Maanantai-aamuna krapula ja vapina.. Oli vähän semmonen olo sunnuntain jälkeen, you know. Mentiin Larvotto beachille makoileen, kun vain sinne asti kerettiin, ja sit käytiin yhdessä luksus-ostarissa, jossa oli mm. Guccin lastenvaatekauppa yms. Siellä ehkä vähän hävetti kävellä sellasella perus beach-lookilla, ku muut oli viimesen päälle laittautuneena korkkarit ja puvut päällä.

Nää muut kuvat kahta ekaa lukuunottamatta on sieltä meidän Roquebrune-kylästä. Se oli niin ihanan romanttinen kylä pikku kujineen! Tossa toiseksi viimeisessä kuvassa näkyy meidän kämpän ovi. Oikeestaan toi ei ollu hotelli missä asuttiin, mut en oikein keksi mitään muutakaan hyvää sanaa kuvaamaan sitä. Vuokrattiin vähän niin kuin pieni yksiö ja saatiin sinne joka aamu aamupala mihin kellonaikaan tahansa se haluttiinkin. Ja olis pitäny ottaa sieltä sisältä kuva varmaan ennen, ku levittäydytään sinne.. Ainut miinus täs kyläs oli se, et jouduttiin valita joko pitkä matka kävellä tietä pitkin tai lyhyt matka joka sisälsi noin 700 porrasta. Valittiin sit jälkimmäinen. Jokaisena viitenä päivänä ylös ja alas, ja joinain päivinä kahteen kertaan alas.

Day in Monte Carlo

Aamupalan jälkeen lähettiin suunnistamaan kohti Monacoa. Tää meidän hotelli on kivasti täällä kukkulan päällä ja juna-asema on tuola ihan alhaalla melkein merenpinnan tasolla. Siitä maksaa oikein huimat 1,60€ per nuppi mennä junalla Monte Carloon. Toki se matkakaan ei oo kun noin 3km.

Monte Carlossa oli kyllä kunnon Formula-hulina päällä! Kadut täynnä kojuja yms, joissa myydään eri tallien vaatteita ja muuta sälää. Ite ostin Ferrarin lippiksen, ja Markus osti Official Kimi-capin ja Kimi-paidan. Kunnon fani-varustus sit sunnuntaina päällä ;)

Tänään oli ekat vapaat harjoitukset, ja voi vitsi se tunne, ku kuulet ekaa kertaa formula ykkösen äänen (ja vielä Monacossa)!! Kylmät väreet meni ja posket meinas tulla siitä hymyilemisestä kipeeks. Sanoinki sit Markukselle vielä, et sen äänen kuuleminen oli niin mahtavaa, et se vei ihan 6-0 sen tunteen, ku sain kuulla pääseväni ylioppilaaksi, haha! Noh, jokainen voi siis tästä päätellä, kuinka suuri fani meitsi on....

Käveltiin ihan sen radan vierestä, mut mitään sieltä ei kyllä oikein nähnyt, ku korkeet aidat ympäröi sitä aluetta. Ihan pienen vilauksen näki, mut kameraki oli niin hidas, ettei autoista kerinny saada kuvaa.

Tän päivän kävelyretken kruunas kyllä se, ku kiivettiin muutama sata porrasta sieltä juna-asemalta tänne meidän hotellihuoneelle.. Voi hyvänen aika. Siinä tuli kyllä kunnon treeniki samalla.

Huomenna mennään Nizzaan!