Thinking..

Eilen aamulla herättiin aikasin ja mentiin Zaidan kyydillä Zurichiin. Syötiin siellä niin herkullinen aamupala ihanan tunnelmallisessa kahvilassa, ja kierreltiin kaupungilla. Lento lähti klo 19:10 ja ku oltiin niin myöhään Helsingissä, et jäätiin sinne vielä yöksi.

Nyt vähän ajatuksia ja avautumista: Käytiin myöskin yhden mallitoimiston tyyppejä tapaamassa. Muuten meni ihan ok kai, mut oon liian lyhyt (172cm) JA mun lantion leveys oli 92cm farkkujen kans, joten noin 91cm. Ja tiiättekö miten lantion ympärysmitta mitataan? No mä voin kertoo: perseen leveimmästä kohdasta. Ja arvaatteko mitä tää herra sano mulle sitte lopuksi, ku se oli ottanu mun mitat? Voin kertoo senkin: mulla on liian levee lantio. (seriously?!) Okei, tiesin, et se sais olla max. 90cm, ja viimeks ku oon mitannu niin se oli 89cm.

Oon viime aikoina treenannu vähän siinä mielessä, et saisin lisää lihasmassaa. Voi olla, et ne 2cm mitä lantion leveyteen on tullu lisää viime mittauskerrasta, on just sitä lihasta (tai sitä juustoa mitä oon ny viikon syöny, hehe). Toi käynti tuola mallitoimistolla herätti kyllä ajatuksia. Pitäiskö silti haaveilla kansainvälisistä mallin töistä, vai haaveilla kenties vakavasti jostain muusta? Hyvin todennäköistä, et alan haaveilla jostain ihan muusta. Tuntuu niin tyhmältä, et pitäsi  laihduttaa.. Herätkää ny oikeesti. Miks ei mallimarkkinoillakin voitais alkaa suosimaan ennemmin urheilullisia vartaloita, ku se nyt on kerran muutenkin muodissa! 

Zurichissä oli ihanan lämmin eilen, ennen ku lähdettiin!

Nyt Tampereelle juhlimaan.

Luzern ja viimeinen ilta

Aamulla oli taas aikainen herätys, mut jostain syystä päästiin lähteen liikenteeseen aika myöhään. Suuntana oli siis Luzern ja Zaida lähti meidän kuskiksi/oppaaksi. Käytiin siellä kiertelemäs kaupungilla, syötiin tosi hyvää ruokaa ja käytiin jälkkäreillä jossain tosi suositussa kahvilassa.

Tästä kyltistä kuva ihan vaan siks, et Kimi Räikkönen asuu Wolleraussa!! 

Lihafondue-setti

Tää on siis meidän viimeinen ilta täällä, joten tehtiin hyvä illallinen, lihafondueta, ja juotiin paljon viiniä. Lihafondue on vähä niinku juustofondueta, mut tonne pannuun pistetään friteerausöljyä ja siellä "keitetään" lihapaloja ja niitä dippailaan eri dippikastikkeisiin. Tosi hyvää! 

Aamusta mennään vielä Zurichiin ja kierrellään siellä, ja sit pitää olla jo viiden aikoihin iltapäivällä lentokentällä. Voih, en haluu lähtee pois. Perjantaina ois kuitenki hyvät bileet Tampereella tiedossa, joten kai se on pakko palata takaisin kylmään ja tylsään Suomeen.. 

Ei näistä mun jutuista varmaan saanu paljoa irti millanen maa tää Sveitsi on, ku jotenki tuntu ettei aika riitä mihinkään, ja koko ajan oltiin menossa jonnekin tai jonku työ. Ja tää oli enemmänki tämmönen "mä oon ollu täälä jo monta kertaa" -reissu :) Mut silti tänne on pakko tulla vielä monta, monta kertaa uudestaan. En malta oottaa sitä, ku pääsen tänne joku talvi laskettelemaan! Yks paikka missä olisin halunnu ehkä käydä uudestaan, on Alpenrhein Outlet Village, jossa käytiin viime kerralla, ja sieltä ois voinu saada kaikkee kivaa halvalla, mut nyt ei vaan aika riittänyt sinne asti. Ja yks juttu vielä: tää on oikeesti kallis maa (tulla juhlimaan). Baarissa kaikki drinkit noin 15€ ja sisäänpääsymaksut 16-25€.. Elämä on. 

Auf Wiedersehen!

Urheilupäivä

Moon-heppa ja Julie 

Sillon, ku me oltiin täällä Sveitsissä 2001 niin oon tavannu Julien ekan kerran. Tosi huonot muistukuvat toki tapahtumista, mut ainut asia minkä muistan on se, et Julie on opettanu mulle ja Markukselle yhden kirosanan, scheisse. 

                    Mä en noista videoista oikein tiedä toimiiko ne ees kunnolla, mut anyway..

Aamulla tosiaan piti herätä taas jo puoli yhdeksän aikoihin, vaikka olis kyllä tehny mieli nukkua vaikka koko päivä. Onneks ulkona oli sentään lämmin ja aurinko paisto. Lähettiin äitin kans Ernetschwilliin, ja mä sain ratsastaa. Oli ihanaa!

Ratsastuksen jälkeen käveltiin Gommiswaldiin (noin 3km) ja käytiin syömässä. Sen jälkeen jaksoikin lähtee taas vaeltamaan Hübin kans.

Äitillä oli jotku Pekan vanhat kengät lainassa (myös sunnuntaina) ja tänään niistä molemmista kengistä lähti pohjat irti! Haha, ihme että niillä pääsi vielä alaskin tuolta vuorelta.

Tänään oli tosi lämmin päivä, joku +15 tais olla tuolla mistä lähdettiin kiipeen rinnettä ylös. Sit kaiken lisäksi toi rinne oli paaaaaljon jyrkempi mitä sunnuntaina Tanzbodenissa, vaikka matka oli lyhyempi, joten hengästyihän siinä. Ylhäällä oltiin n. 1300metrissä ja aika kauan sielä oltiinkin ja juotiin jotain ihme juomia. Aluks mä otin jonku kuuman juoman missä oli vettä, aprikoosia, kahvia ja jotain omenalikööriä yms, mut se ei ollu hyvää. Sit sain jotain omena-olut-siideriä, joka oli ihan ok ja sain jopa juotua sen pullollisen loppuun ilman, et kukaan autto mua.

Nyt mulla on naama vähän punainen ja sitä kuumottaa. Johtuu kuulemma siitä, ku on ollu niin paljon vuoristoilmoissa. Ja muutenkin sunnuntaina, ku oltiin vaeltaas niin aurinko paisto ja oli paljon lunta, joten se heijasti vähän enemmän sitä aurinkoa naamaan, ja tänäänki paisto aika paljon aurinko.

P.S mä rakastan sveitsinsaksaa. Se kuulostaa niin hyvältä.

Braunwald

 
 Koska me nyt ei sinne Zermattiin lähdettykään, niin jotain piti keksiä. Eilen illalla katseltiin kartasta jotain paikkoja (tai äiti ja Pekka katteli) ja mulle ny oli oikeestaan ihan sama, ku en pystyny etukäteen ottaan selvää niistä kaikista miljoonista eri paikoista. Päädyttiin sit Braunwaldiin, jonne on Uznachista tunnin junamatka. Braunwaldin kyläs ei oo ollenkaan autoja, se on noin 1200 metrin korkeudessa ja sinne pitää mennä semmosella "hissillä". Toki maanviljelijöille sinne oli annettu oikeus käyttää jotain diesel-moottoreilla varustettuja semmosia ihme pikkuautoja.

Sit kun päästiin sinne perille, heti siinä sen "hissiaseman" edes oli kahdet valjastetut heppakärryt! Otettiin sit tunnin kierrosajelu niissä ihan mielettömän upeissa maisemissa! Säätkin on jostain kumman syystä meitä nyt alkanu suosimaan - aurinko paisto taas niin ihanasti ja lämmitti.

Laama

Sit heppa-ajelujen jälkeen käveltiin hetken matkaa tietä ylöspäin ja noustiin kondoli-hissillä 1910metriin! Siellä oli joku ravintola, jossa ei ollu ketään muita, ku me vaan. Otettiin viiniä (ylläri) ja bratwurstia.

Takasin päin tullessa oltiin niin väsyksis, et äiti nukahti junassa, eikä ollu kovin kaukana munkaan nukkumatti. Sit käveltiin aika vauhdilla juna-asemalta "kotiin" ja nyt oonkin lepuuttanu jalkoja ja makoillu sängyssä koko lopppuillan. Ajattelin hetken, et huomenna vois ottaa ihan rauhallisesti, mut sit äiti tulee ja alkaa selittää, et mä voisin mennä yhden Juulian kans ratsastaan huomenna, ja sen jälkeen mentäis Hübin kans taas vaeltaan jonnekin.. Huhhuh, ehkä mä silti selviän!